Kukkalammen valtaus

Sotakesä 1941 oli kuuma ja kuiva. Taisteluista, hävittämistöistä ja huolimattomasta tulenkäsittelystä johtuneiden palojen savut leijailivat ilmassa. Omaa sotaansa oli käymässä myös etupäässä Keski-Suomen miehistä koottu Jalkaväkirykmentti 48 (JR 48), joka oli heinäkuun lopulle tultaessa edennyt rajan yli Jaakkiman pitäjän alueelle. Senkin kohdalle oli jo muutama sotatoimi osunut, mutta pääasiassa se oli saanut seurata taistelun ääniä etäältä ja tutkailla taivaalla sinne tänne kaarrelleiden lentokoneiden edesottamuksia. Yksi rykmentin kahdeksannessa komppaniassa (8./JR 48) palvelevista oli suodenniemeläinen sotamies Verneri Lehto. Hän oli syntyjään Kiikoisista mutta asunut jo ainakin sotavuodet Suodenniemellä.

Jalkaväkirykmentti 48:n 8. komppania eteni tältä kohdin läpi Kukkalammen
kyläaukean. Keskellä on Soinisen talo, joka näkyy myös alempana
olevassa kartassa ja jonka ohitse hyökkäystie kulki. Otos on elokuulta 1943.
Kuva: SA-kuva 137210.

Kahdeksannen komppanian sotapäiväkirjaa tutkiessa huomaa, kuinka jo nyt, sodan jatkuttua kuukauden verran, odotettiin sen päättymistä Neuvostoliiton perikatoon. Kun viholliskoneita ei muutamaan päivään nähty, ennakoitiin jo niiden kokonaan päässeen loppumaan. Heinäkuun puolen välin jälkeen sotapäivän kirjoittaja puki voittoisia tunnelmiaan sanoiksi tähän tapaan:

”Otaksumme, että mahtava vihollisemme on jo muutaman viikon kuluttua polvillaan ja ainainen painajaisemme on poissa pelistä taas kauan aikaa. On lohduttavaa pitkäaikaisen painostuksen alla olemisen jälkeen kuulla sanoman toisensa jälkeen Saksan armeijan suurista voitoista etelässä ja sen rautakouran puristuksen tiukentumisesta Neuvostolan elinhermojen ympärille. Eniten meitä kiinnostaa luonnollisesti Leningradin seutujen ja Kannaksen alkava motitus, jossa työssä omilla joukoillammekin on oleva oma panoksensa. Suur-Suomi häämöttää ulottuvillamme.”

Komppania ehti olla paikoillaan Jaakkimassa Moskovan rauhan rajan ja Laatokan rannan kapeimmassa välissä yli viiden viikon ajan ennen kuin se siirrettiin etulinjaan. Elokuun 11. päivänä se keräsi varusteensa ja lähti suuntaamaan Jaakkiman pohjoisosassa olevaa Kukkalammen kylää kohti. Vihollinen oli siellä hakannut useita murroksia eli kaatanut puita teille kulkemisen hankaloittamiseksi. Myös miinoja ja linnoitteita oli runsaasti.

Komppaniatason sotapäiväkirja kertoo 12. elokuuta käydystä taistelusta vain lyhyesti mutta sitä vastoin koko rykmentin päiväkirja valottaa niitä erittäin yksityiskohtaisesti. Rykmentin tehtävänä oli ottaa haltuunsa kaksi jaakkimalaista kylää, yllämainittu Kukkalampi ja siitä lounaaseen sijainnut Pajasyrjä. Pajasyrjään hyökkäsi rykmentin I pataljoona (I/JR 48), kylien välissä operoi III pataljoona (III/JR 48) ja Kukkalammelle iski II pataljoona (II/JR 48), johon Lehdon 8. komppaniakin kuului.

Suunnilleen tätä tietä kulki 8. komppanian hyökkäystie Kukkalammen kylän
valtauksen aikana. Liikkeelle lähdettiin aamukahdeksan aikaan ja
päätepisteeseen Veijalaiseen saavuttiin iltahämärissä kello kymmenen aikaan.

Sotapäiväkirjamerkinnöistä päätellen oman tykistön rooli oli näissä hyökkäystaisteluissa erittäin oleellinen. Se oli myös vihollistykistöä voimakkaampi. Kukkalammelle hyökättäessäkin oma tykistö murjoi ensin vihollisen asemia ennen liikkeelle lähtemistä. II pataljoonan eteneminen sujui kumpuilevassa maastossa verkkaisesti niin, että puoleen päivään mennessä se oli saavuttanut kyläaukean läntisen reunan. Iltapäivän aikana se hyökkäsi kyläaukean halki ja saavutti tavoitteeksi asetetun Pajasyrjästä Kukkalammen läpi Lapinmäen tienristeykseen kulkevan tien. Iltapäivällä hieman ennen viittä pataljoona oli edennyt jo valtaamansa kylän koillispuoliselle Vanhasenlouhen metsäalueelle. Uudeksi tavoitteeksi otettiin silloin Tuunaisen ja Veijalaisen talojen välinen linja.

Verneri Lehto

Taistelut jatkuivat kiivaina aina iltakymmeneen saakka, jolloin hämärän laskeutuminen pakotti luopumaan uusista yrityksistä siltä päivältä. Etelässä taistelleella I pataljoonalla oli ollut vaikeuksia Pajasyrjän valtaamisessa ennakoitua suurempien vihollisvoimien kovan vastarinnan vuoksi, mutta iltaan mennessä sekin oli työnsä hoitanut.  II pataljoona oli reilusti saavuttanut alkuperäisen tavoitteensa mutta jäi lopulta jonkin matkan päähän päivän viimeisestä kohteesta, Lapinmäen tienhaarasta.

Päivän taistelu oli vienyt useita sotureita pataljoona riveistä. Kahdeksas komppania menetti riveistään kolme miestä kaatuneina ja viisi haavoittuneina. Yksi Kukkalammen aukeille kaatuneista oli vain viikkoa aikaisemmin 34 vuotta täyttänyt kahden lapsen isä Verneri Lehto. Menestys oli saavutettu raskain uhrein.

Lähteet:

Jalkaväkirykmentti 48:n (JR 48) sotapäiväkirja (SPK 12184), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Jalkavälirykmentti 48:n 8. komppanian (8./JR 48) sotapäiväkirja (SPK 12239), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Verneri Lehdon valokuva: Suomen sankarivainajat 1939-1945. Turun ja Porin lääni, osa 2: Loimaa - Yläne. Länsi-Kustannus Oy (Naantali 1979).
Karttapohja: www.karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.