Pösön pirutarinan alkujuurilla

Vanhoja aikoja tutkiessa käy aina välillä niin, että tapahtumien kulku tai jonkin asian todenperäisyys käy melko luotettavasti ilmi jo yhtä tai kahta asiakirjaa lukiessa. Sitten on niitä toisenlaisia kysymyksiä, joihin vastaaminen vaatii suuren aineistomäärän läpikäymistä, paljon aikaa ja jonkin verran hyvää onneakin. Tällä jälkimmäisellä tavalla kävi hiljattain, kun uuteen aineistoon tutustuminen näytti ratkaisevan jo pitkään mielessä pyörineen kysymyksen.

Kotimaisten kielten keskuksen 1930-luvulla koottua sananparsikortistoa on digitoitu kai ihan alkuvuodesta saakka ja erilaisia löytöjä siitä on esitelty jo useammassakin paikallishistoriaan kallistuvassa blogissa. Äskettäin digitointi saavutti Suodenniemen kortit ja ”saalis” olikin melkoinen: lähes 1000 korttia, joista jokaiselle on kirjoitettu yksi Suodenniemellä tunnettu sananlasku. Joukkoon on tosin päätynyt muutamia kortteja ainakin Kiikoisista, Karkusta ja Mouhijärveltä mutta määrä on silti huomattava. Jotkin sanonnoista ovat todettavissa suodenniemeläisperäisiksi ja eräs niistä, nimittäin tällainen, kiinnitti erityisesti huomioni:

Tarina ei kerro, mahtoiko Suodenniemellä mellastanut
piru olla lukumiehiä, mutta kuvasta poiketen sen
on kerrottu olleen yksijalkainen. Kuva: Pixabay.com.

”Erii irti mun tukastani sano Pösön Matti ko Piru vei.”

Tästä sanonnasta tuli heti mieleen muutama vuosi sitten Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa näkemäni Pösöön liittyvä pirutarina, josta kirjoitin tännekin. Siinä oli lyhyesti sanoen kyse Suodenniemen kylästä Kittilän kylään öiseen aikaan joutuneesta Pösön isännästä, jonka sanottiin sittemmin kadonneen kalamatkalla jäljettömiin. Koska tarina esiintyi jo vuonna 1864 julkaistussa David Skogmanin satakuntalaisia ”muisto-juttuja” koskeneessa artikkelissa, aloin silloin pari vuotta sitten katsella löytyisikö Pösöltä tarinaan sopivaa oikeaa isäntää, jonka ympärille juttu olisi syntynyt. Tuolloin ei tärpännyt, mutta nyt saatavilla oli uusi tieto eli isännän etunimi Matti, joka luultavasti olisi merkitty vanhoihin kirkonkirjoihin muodossa Matts.

Katsoin läpi edelliseen juttuun keräämääni isäntäluetteloa ja siellähän olikin kaksi Mattsia, jotka kuitenkin olin voinut sulkea pois kuolinsyiden perusteella. Syynäsin nyt kuitenkin entistä tarkemmin kaikki Pösön Mattsit läpi ja yhtäkkiä arvoitus alkoikin ratketa. Kävi nimittäin ilmi, että edellisessä jutussa mainitun Matts Mattsson Pösön ja hänen poikansa Isak Mattssonin väliin mahtui vielä yksi Matts – Matts Jöransson Pösö.

Matts Jöransson oli alkuaan Väissin poikia Pajuniemestä, syntynyt elokuun 5. päivänä vuonna 1802. Kun yllämainittu Matts Mattsson kuoli tammikuussa 1824, jäi hänen 28-vuotias vaimonsa Hedvig leskeksi. Hedvig ja Matts Jöransson löysivät yhteisen sävelen ja heidät vihittiin elokuussa 1829. Näin Matts Jöranssonista tuli Pösön isäntä siihen saakka, kunnes Matts Mattson Pösön poika Isak tuli täysi-ikäiseksi vuoden 1845 tienoilla. Tällöin hän nousi uudeksi isännäksi äitinsä ja isäpuolensa silti jäädessä taloon kirjoille.

Tämä Kotimaisten kielten keskuksen
sananparsikortti johdatti uuteen alkuun Pösön
pirutarinan päähenkilön etsinnässä.

Jotta Matts Jöransson voitaisiin jollakin tarkkuudella yhdistää jutun juurena olleeseen kansantarinaan, oli syytä selvittää, mitä hänelle myöhemmin tapahtui. Rippikirjoja selaamalla ilmeni, että hän asusteli kotonaan Pösöllä kesällä 1865 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Elämänsä viimeiset kuusi vuotta hän vietti leskenä Hedvigin poismenon jälkeen. Häntä isäntänä seurannut Isak oli myös jo kuollut. Historia oli sen jälkeen tavallaan toistanut itsensä, kun uudeksi isännäksi oli noussut Isakin lesken Eva Johansdotterin toinen aviomies, entinen Pösön renki Wilhelm Davidsson.

Mutta miten Matts Jöranssonin elämä sitten päättyi 62 vuoden iässä? Katosiko hän kalastusmatkalla, kuten tarinan isännälle kävi? Suodenniemen seurakunnan kuolleet tuolta ajalta on merkitty samaan niteeseen vihittyjen tietojen kanssa. Sen merkintöjen mukaan Matts Pösö hukkui kesäkuun 10. päivänä vuonna 1865 ja hänet haudattiin heinäkuun toisena. Se haudattiinko todella vai siunattiinko poissaolevana ei asiakirjoista ilmene. Kuoleman ja hautauksen välinen aika, 22 päivää, on joka tapauksessa selvästi pidempi kuin muilla samana vuonna sulan maan aikaan kuolleilla. Heillä tuo aika vaihtelee kahden ja kymmenen päivän välillä.

Mikäli Pösön pirutarinan päähenkilöllä on historiallinen esikuva, niinkuin nyt siis näyttää, ei David Skogmanin muistiin merkitsemä Pösöä koskeva muistojuttu ollut kovin vanha, enintään muutaman vuosikymmenen takaa. Itse asiassahan Matts Jöransson eli vielä silloin, kun Skogmanin kirjoitus julkaistiin Suomi-lehdessä vuonna 1864. Tieto hänen kohtalostaan sisältyykin vasta myöhemmin tallennettuun, edellisen jutun runkona olleeseen kertomukseen.

Lähteet:
Suodenniemen sananparsikortit, Kotimaisten kielten keskuksen arkisto, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suodenniemen seurakunnan rippikirjat sekä vihittyjen luettelot 1802-1865, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Skogman David: Kertomus matkoiltani Satakunnassa muisto-juttuja keräilemässä. Suomi: 2 (1864), s. 123-162.