Kellojen tarina

Aina silloin tällöin Suodenniemen keskustassa kuulee menneisyyden ääniä. Ne tulevat kirkontornissa sijaitsevista kelloista, joista vanhemmalla on ikää jo selvästi yli 200 vuotta ja uudemmallakin jo reilut 100 vuotta. Ne ovat aikojen saatossa kertoneet suodenniemeläisille paitsi kirkonmenojen alkamisen ja päättymisen ajankohdista myös muista seurakunnan tapahtumista.


Ote kirkontornin raken-
nuspiirustuksista vuo-
delta 1838. Torniin
näytetään jo tuolloin
varatun paikat kolmelle
kellolle, vaikka niitä
vielä vuosikymmenten
ajan oli vain kaksi.

Kuten tiedetään, rakennettiin Suodenniemen ensimmäinen saarnahuone nykyisen vanhan hautausmaan alueelle vuonna 1685. Myöhemmin rakennus tehtiin uudelleen, kunnes moninaisten ja täällä ehkä myöhemmin selvitettävien vaiheiden kautta kohosi nykyinen kirkko paikalleen Koippurinmäelle vuonna 1831.

Ainakin jälkimmäisessä vanhan hautausmaan tontilla sijainneista saarnahuoneista oli ensin yksi ja myöhemmin kaksi kelloa. Ensimmäinen kello vanhaan kirkkoon oli ostettu 318 kuparitaalerilla vuonna 1746. Se oli valettu Tukholmassa edellisenä vuonna ja valajana oli kellon merkintöjen mukaan Henrik Bohm. Toinen kello hankittiin 770 kuparitaalerin hintaan vuonna 1757. Sekin tehtiin Tukholmassa, tällä kertaa valajana toimi Johan Falstén. Jo kellojen hinnasta huomaa, että jälkimmäinen niistä oli ensimmäistä selvästi isompi.

Suodenniemen historiaa aikanaan paljon tutkinut maisteri Olli Tuominen on selvittänyt, että vanhimman kellon materiaalina oli kupari. Siitä, oliko se oikeasti Suodenniemen vanhin kirkonkello hän ei kuitenkaan ole varma sillä hänen mukaansa vaikuttaa mahdolliselta, että jo edellä selostettua varhaisempi kirkonkello joutui venäläisten anastamaksi ison vihan (1714-1721) aikana. Todisteiden puuttuessa on kuitenkin pidettävä avoinna sitäkin mahdollisuutta, ettei suhteellisen pienessä saarnahuoneessa ehkä ollut kelloja ennen vuoden 1746 hankintaa, sillä säilyneiden tietojen mukaan vastaavissa paikoissa seurakuntalaiset voitiin kutsua koolle kelloja huokeammallakin tavalla, kuten erilaisilla puusta ja metallista valmistetuilla kongeilla.

Kellot siirrettiin saarnahuoneelta Koippurinmäelle uuden kirkon valmistuttua. Niille rakennettiin kirkon tontille oma erillinen kellotorni, jonka korkeus oli 10 kyynärää (= noin 7 metriä) eli ei kovin paljon, kun vertaa sitä nykyiseen vuonna 1839 valmistuneeseen kellotorniin. Sen korkeus on 50 kyynärää. Uuteen torniin kellot asennettiin rinnakkain.

 

Suodenniemen uusin kirkonkello on valettu Bochumer
Vereinin tehtailla Saksassa. Kuvassa tehdasalue
vuonna 1875. Kuva: Wikimedia Commons.

Kellokaksikkoa täydennettiin vuonna 1890, kun niiden rinnalle hankittiin Saksan Bochumista kolmas, ison kellon nimen saanut kello. Siitä maksettiin 1076 markkaa. Kello on valettu Ruhrin alueella Bochumer Vereinin tehtaalla, joka oli teollisuuden kulta-ajalle tyypillinen Keski-Euroopan metallijätti. Se työllisti enimmillään yli 20 000 työntekijää ja tuotelinjalta valmistui kaikenlaisia ajateltavissa olevia suurmetallituotteita: laivojen potkureita, tykkejä, moottoreita – ja tietysti kirkonkelloja.

Jokainen Suodenniemen kelloista oli varustettu teksteillä. Vanhimman eli vuonna 1745 valetun kellon toisella puolella luki latinaksi:

”Elle fudit Holmia – Hind. Bohm – Anno 1745”

Eli Henrik Bohm valanut Tukholmassa vuonna 1745. Ja toisella puolella suomeksi:

”Suodenniemi Cappelin kello Moifroin Pitäjäsä”

Lisäksi kellon alareunaa koristi latinankielinen teksti Soli Deo Gloria eli Kunnia yksin Jumalalle.

Kahdessa uudemmassa kellossa on molemmissa kaksi kirjoitusta. Niistä toinen on uskonnollinen ja toinen kellon hankinnasta kertova. Vuonna 1757 valmistetun kellon toiselle puolelle on valettu suomeksi psalmin 122 jakeet 1-2 ajan kirjoitusasussa: ”Minä iloitsen nijstä kuin minulle sanotut ovat, että me menemme Herran huoneeseen. Ja että meidän jalkamme, pitä seisoman sinun Porteilas Jerusalem.” Ja toisella puolella lukee ruotsiksi ”År 1757 är denna Klocka Guten för Suodenniemi kapells Åboers i Mouhijervi Socken efter dåvarande Comminister Joh. Haberfälts föranstaltande genom Handelsman Herr Backman i Stockholm af Joh. Fahlstén [Tämän kellon on valanut Tukholmassa vuonna 1757 Johan Fahlstén Suodenniemen kappelin asukkaille Mouhijärven pitäjässä siellä olevan pitäjänapulaisen Johan Haberfeltin toimeksiannosta kauppias herra Backmanin välityksellä]”.

Nimimerkki Pontus kertoi
Sanomia Turusta -lehdessä
11.4.1891 suodenniemeläisten
olevan hyvin tyytyväisiä uuden
saksalaisen kellon sointiin.

Saksassa vuonna 1890 valetun valoteräksisen kellon toiselle puolelle on valettu psalmista 100 jakeet 2 ja 4 jälleen ajan tavalla eli: ”Palvelkaa Herraa ilolla, Tulkaa hänen kasvoinsa eteen riemulla. Menkäät hänen porttiinsa kiitoksella, Hänen esihuoneeseensa weisulla; kiittäkäät häntä ja ylistäkäät hänen nimeänsä.” Ja toisella puolella lukee, että "Geg. v. [Gegossen von; valanut] Bochumer Verein. Suodenniemen seurakunnan kello ostettu 1890 w.t. kappalaisen K. A. Palmrothin toimesta.".

Nykyisin kelloista enää kaksi suurempaa ovat olemassa, sillä niistä vanhin ja pienin vaurioitui sisällissodan tykkitulessa korjauskelvottomaksi. Vielä 1980-luvulla kelloja käytettiin muistaakseni ainakin kuolinkelloja soitettaessa myös viestintätehtävään: ison kellon aloittaessa soiton vainaja oli mies, jonka elinvuosikymmenten määrän kellon lyöntien määrä ilmoitti. Sen jälkeen soinut pieni kello ilmoitti täysien vuosikymmenten yli menneiden yksittäisten vuosien määrän. Mikäli taas vainaja oli nainen, aloitettiin soitto pienellä kellolla ja yksittäiset vuodet soitettiin isolla.

Kellojen soidessa voi siis kuulla historian ääniä jopa yli kahden vuosisadan takaa. Maailma ympärillämme on muuttunut, mutta sen äänissä on vielä jotain monille sukupolville tuttua.

Lähteet:
Suodenniemen seurakunnan kalustoluettelot 1839-1890, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suodenniemen kirkon rakennuspiirustukset 1823-1838, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Lounas-lehti 4.11.1890, Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto.
Piilonen Juhani: Sastamalan historia 2. Vammala 2007.
Tuominen Olli: Piirteitä Suodenniemen seurakunnan historiasta. Paikallissanomat 22.7.1981, s. 6-7.
Saksankielinen Wikipedia.
Lehtileike: Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto.