keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Erään ohitustien tarina

Viime sotien jälkeinen vuosikymmen oli liikennemäärien voimakkaan kasvun aikaa. Suurentuva autokanta merkitsi suuria muutoksia tieverkolle, kun kärryteistä alkunsa saaneet kulkuväylät piti muuttaa suurempiin nopeuksiin ja liikennemääriin sopivaksi. Kaikkialla Suomessa teitä tasoitettiin ja mutkia oiottiin. Yksi ajan uutuuksista oli kestopäällyste, jota alettiin levitellä pääteiden pintaan.

Tie- ja vesirakennushallitus suunnitteli tämän maiseman
poikki kulkevaa tietä 1950-luvulla. Suodenniemen kunta
puolestaan esitti, että tie kulkisi edessä näkyvältä sahalta
suoraan tähän kuvanottopaikalle. Etualalla kuvassa näkyy
nykyinen Röyskäntie, joka on osa vanhaa valtatietä.
Vasemmalla Helavuori, urheilutalo jää kuvaajan selän taakse.
Nämä liikenteen muutokset näkyivät myös Suodenniemellä. Vielä 1950-luvulla valtatie 11 Tampereelta Poriin kulki keskipitäjän läpi monin paikoin samalla kohtaa, missä nykyisin kulkee seututie 259. Senkin kehittämistä alettiin miettiä, sillä tiessä oli runsaasti mutkia ja korkeuseroja. Erityisesti tuolloisen Salmen sillan länsipuolella ollut jyrkkä mäki oli sekä hankala että vaarallinen. Tieviranomaisilla olikin tien suhteen useita suunnitelmia: pohjoiseksi vaihtoehdoksi nimetty malli tarkoitti olemassa olleen tielinjan uudistamista, eteläinen malli taas kokonaan uuden tien rakentamista aiempaa uudelle reitille. Ja kolmaskin malli näyttää olleen, vaikka sen sisällöstä en ole löytänyt tarkempia tietoja.

Valtatien kunnosta ja tulevaisuuden tarpeista tehtiin tutkimus, joka valmistui vuonna 1956. Siinä oli alempana näkyvä mielenkiintoinen hahmotelma Suodenniemen keskipitäjän uudeksi tielinjaukseksi. Ensimmäisessä vaiheessa oli määrä kunnostaa vanha Salmen silta ja madaltaa Salmen ahdetta. Seuraavassa vaiheessa työtä oli määrä jatkaa tekemällä ohitustie, jonka kautta kiireiset matkaajat voisivat ohittaa Suodenniemen kuntakeskuksen vauhtia hidastamatta.

Käytettävä toimintamalli ratkaistiin valtioneuvoston istunnossa joulukuussa 1957. Siellä päätettiin, että tie tulisi kulkemaan kokonaan uutta eteläistä linjausta noudattaen. Työt käynnistyivät jo ennen seuraavaa kevättä ja aikanaan tie valmistui sinne, missä se nykyisin kulkee.

Tästä tärkeästä päätöksestä huolimatta tieviranomaiset näyttävät jatkaneen nykyisen seututie 259:n uudistamisen suunnittelua. Lääninhallitus pyysi nimittäin elokuussa 1958 Suodenniemen kunnalta lausuntoa edellä mainittuun oikaisusuunnitelmaan. Syyskuussa antamassaan vastauksessa valtuusto totesi, että oikaisu Salmen sillan alueella tulisi suorittaa vetämällä tielinja salmesta nykyisen sahan tontilta suorinta tietä Itälinnan tontin ja nykyisen urheilutalon väliseen ahteeseen. Sitä vastoin kunnanisät ihmettelivät, miksi tie pitäisi viedä Jyrmysjärven asumattomalle etelärannalle etenkään tilanteessa, jossa uutta väylää oltiin jo rakentamassa kilometrien päähän Suodenniemen eteläosaan. Se esittikin kantanaan, että urheilutalolta tien pitäisi kulkea nykyistä linjaansa Mouhijärvelle niin, että Jyrmysjärven itäpuolella Teinilän kohdalla oleva mutka oikaistaisiin. Näiden töiden kustannuksiin kunnan ei katsottu voitavan osallistua, vaan varat tulisi saada valtion kassasta.

Ensimmäisessä vaiheessa oli määrä toteuttaa mustalla viivalla merkitty
tien oikaisu. Jatkosuunnitelmat on merkitty katkoviivalla. Kartassa
Jyrmysjärven itäpuolella näkyy tekstissä mainittu Teinilä, jonka kohdalla
tietä oikaistiin muistaakseni 1980-luvun alussa. Kartta sisältyy lopussa
mainittuun Tie- ja vesirakennushallituksen arkistokoteloon.

Oman lausuntonsa asiaan toimitti maanviljelijä Matti Helavuori, jonka elinkeinoon hänen tilansa halkaiseva tie olisi kiistatta vaikuttanut. Myös hän totesi, että suunnitelmat vaikuttivat vanhentuneilta kun uusi tie oli jo rakenteilla. Hän laski, että aiottu tielinja peittäisi alleen noin kolmanneksen Helavuoren peltoalasta, minkä lisäksi jäljelle jäävien kappaleiden viljely vaikeutuisi. Merkittävää oli myös se, että tilan päärakennus, aitta ja suuli jäisivät tien suoja-alueen piiriin. Tämä oli ongelma siksikin, että tilan vanha päärakennus, joka oli sijainnut nykyisen Röyskäntien varressa aivan Kelan taloa vastapäätä, oli purettu vuonna 1951 ja uusi talonpaikka oli sovittu yhdessä tieviranomaisten kanssa. Helavuori ehdotti, että tien oikaisu tehtäisiin kunnanvaltuuston ehdotuksen mukaisesti mutta niin, että hänen peltonsa kohdalle tehtäisiin tiehen alikulku, jonka kautta laitumella olevat lehmät pääsisivät entiseen tapaansa Kirkkojärven rantaan juomaan.

Uuden tielinjan suunnittelu näyttää päättyneen pian näiden tapahtumien jälkeen. Seuraavan kerran linjausta muutettiin 1970-luvulla, kun uusi Salmen silta valmistui nykyiseen paikkaansa ja Salmen jyrkkä ahde siinä samalla viimeinkin voitettiin. Lähellä kuitenkin oli, että Kittilän kylän asumusten välissä kulkisi nyt tie, joka kaartaisi Jyrmysjärven eteläpuolelta kohti Mouhijärveä.

Lähteet:
Tie- ja vesirakennushallituksen arkisto (A8.14:4; Fh 27), Kansallisarkisto.

torstai 14. toukokuuta 2015

Runoilijan jalanjäljillä

On kesä 1921. Kaksi teini-ikäistä poikaa, Kaarlo ja Olli, ovat kivunneet Suodenniemen kirkon kellotorniin. Sen lattialta he löytävät tervapääskyn poikasen, joka ei pääse omin voimin lentoon. Kaarlo nostaa hennon linnun kämmenissään ilmaan, minkä jälkeen se saa ilmaa siipiensä alle ja lennähtää aikailematta taivaan sineen. Kaksikko katsoo hetken sen perään ennen palaamista keskeytyneen seikkailunsa pariin.

Kaarlo Sarkia
Lueskelin joitain aikoja sitten Magnus Björkenheimin kirjoittamaa runoilija Kaarlo Sarkian elämäkertaa. Tiesin jo ennestään, että hän oli nuoruudessaan usein vieraillut täällä. Vanhempansa menettänyt Sarkia oli nimittäin ystävystynyt Pohjakylän koulussa opettajana toimineen Frans Tuomisen pojan Ollin kanssa heidän opiskellessaan Tyrvään yhteiskoulussa. Kaverukset viettivät sittemmin Tuomisella loma-aikojaan 1910-luvun lopulla ja 1920-luvun alussa. Etenkin kesä 1921 kului pitkälti Pohjakylän maisemissa.

Kirjaa lukiessa kävi ilmi, että Björkenheim oli kerännyt ilahduttavan paljon tietoja Sarkian oleskelusta Suodenniemellä. Osa tiedoista oli suoraan Olli Tuomiselta saatuja, kuten tuo alussa kerrottu pääskytarina. Pojat kuljeskelivat paljon pitäjän maisemissa muun muassa hyönteisiä keräten ja muutenkin luontoa tarkkaillen. He viettivät usein aikaa myös Vartian lähteellä nykyisen Alhontien varrella luonnon rauhasta nautiskellen. Olli Tuomisen pojan Vesa Tuomisen mukaan poikien ajanviettoon kuului myös jännittävämpiä retkiä, kuten käyntejä öisellä hautausmaalla.

Sarkian tiedetään kirjoittaneen jo nuorena mutta toisille hän ei tuotoksiaan vielä näyttänyt. Aikuisiällä hänen sanotaan polttaneen kaikki varhaiset tekstinsä. Björkenheim kertoo, että Sarkia kuitenkin käytti myöhemmän runoutensa lähteenä omia aikaisempia elämänkokemuksiaan. Hyönteisharrastus esimerkiksi on välittynyt Sarkian kirjoituksiin mutta suoranaisia Suodenniemi-muistojakin on niihin tallentunut. Björkenheim kertoo, että vuonna 1936 julkaistu runokokoelma Unen kaivo sisältää parikin Suodenniemeen liittyvää katkelmaa. Ensinnäkin alussa kuvattu tapahtuma Suodenniemen kirkon tornissa oli Björkenheimin tulkinnan mukaan tämän Elämä ja kauneus –runon tervapääskykohtauksen taustalla:

Suodenniemen kirkon tornilla
arvellaan olevan yhteys Sarkian runouteen.
Kuva: Mik@el, Wikimedia Commons.
On tervapääsky pitkäsiipinen
iäksi ilmain mereen karkoitettu.
Se janonsakin viihtää lentäen
ja torniin korkeaan luo leposijan.
Mut joskus ylhäisen tuon katselijan
tavoittaa kaipaus luo tumman maan,
niin ikävöi tuo lentoon tarkoitettu
maan multaan tuoksuvaan,
niin vastustamaton sen valtaa kaipuu,

se että lennostaan maan syliin vaipuu.

Tämä ihmiselämän kaaren tiivistävä säkeistö on niin hieno, että se pitäisi oikeastaan kehystää Suodenniemen kirkon eteiseen. Jos ei muusta syystä niin muistutukseksi runoilijan siellä vierailemisesta.

Toinen Suodenniemeltä alkunsa saanut runokatkelma sisältyy Björkenheimin mukaan kokoelman nimikkorunoon Unen kaivo. Se liittyy Pohjakylässä sijainneeseen Vartian lähteeseen. Olli Tuomisen mukaan hän löysi Kaarlon kanssa kerran lähteestä Koivuniemenjärvelle kulkeneesta laskuojasta rikkinäisen leilin, jota tarkastelivat pitkään. Siitä hetkestä otaksutaan kumpuavan nämä Unen kaivon rivit:

Vartian lähde ja siitä Koivuniemenjärveen laskeva oja
näkyvät tässä isonjaon täydennyskartassa vuodelta 1907.
Nykyisin lähde on syvennetty 4 metrin syvyiseksi ja sen
päälle on rakennettu vedenottamo. Oikealla näkyy
Jyrmysjärvi, vasemmassa alakulmassa kirkko.
Pohjaan unen syvän lähteen
painuin, rikkinäinen leili.
Nukun veden syvän alla
avosilmin, puolin valvon
tuijotellen Pohjantähteen.
Korkealla, korkealla,
lailla toisen vedenkalvon

säihkyy avaruuden peili.

Nuoruusvuosiensa jälkeen Sarkian ei tiedetä enää vierailleen Suodenniemellä. On kuitenkin hienoa ajatella, että täällä vietetty aika olisi näinkin selvästi jättänyt jälkensä hänen mieleensä ja runoihinsa.

Lähteet:
Björkenheim Magnus: Kaarlo Sarkia. WSOY, Porvoo 1952.
Levola Pentti: Muistikuvia Vartian lähteestä Suodenniemellä. Suodenniemen Joulu 2013, LC Suodenniemi, s. 26-28.
Sarkia Kaarlo: Runot. WSOY, Porvoo 1954.
Tuominen Vesa: Sulinista Sarkiaan - Jääskisestä Tuomiseen. Päiväämätön mielipidekirjoitus Yliopisto-lehden verkkokeskustelupalsta Agoralla [viitattu 28.12.2015].
Kaarlo Sarkian kuva: http://andrejkoymasky.com/liv/fam/bios1/sarkia01.html [viitattu 12.5.2015].
Karttapohja: Pohjakylän isonjaon täydennyskartta vuodelta 1907. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...