sunnuntai 20. elokuuta 2017

Putajan suuri tulipalo vuonna 1915

Vuonna 1915 Putajan seutu oli torppien täplittämää. Niitä oli noussut etenkin mouhijärveläisten Simon ja Märrin talojen maalle. Putaja oli myös teollisuuskeskittymä ja sahan äänet kantautuivat torpille kivisiltojen takaa Kiikoisjoen toiselta puolen. Erästä Putajan torpista, Simon talon Vuoriota, isännöivät tähän aikaan 44-vuotias Herman sekä hänen vaimonsa Anna. Vuonna 1911 päättyvän rippikirjan mukaan perheeseen kuului neljä tytärtä eli Elli, Toini, Helmi ja Aili, jotka olivat tähän aikaan neljästä kahdeksaan vuoden ikäisiä. Perhe asuman torpan päärakennus oli hiljattain uusittu.

Tulipalo saapui tuolta edestäpäin tien vasenta puolta
ja teki Teemannilla pahimmat tuhonsa. Tältä kohtaa
palo levisi kohti Kivirantaa. Kuvan tie on Palomäentie.
Lauantai 12. kesäkuuta 1915 oli Vuoriolla leivontapäivä. Kesken kaiken suunnilleen puolen päivän aikaan havaittiin, että tuli oli irti. Ilmeisesti nokipalosta alkunsa saaneet liekit olivat jo tarttuneet torpan kattoon. Ripein toimin palo saatiin sammumaan, mutta puolet katosta ehti palaa. Lisäksi kova tuuli oli levittänyt tulen riihen luona olleeseen rehusuojaan ja lähistöllä olleen kellarin kattoon, jotka kumpikin paloivat poroksi.

Tilanne ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Jatkuvasti kovana puhaltanut tuuli piti tulta yllä niin, että palo levisi Vuoriolta sen ja siitä itään sijaitsevan Stenmanin eli Teemannin välissä olleeseen metsään polttaen sitä satojen neliöiden alalta. Palon humistessa myötätuuli ruokki sitä edelleen ja pöllytti kipinöitä kohti Stenmania. Ensin syttyi sen ulkorakennus, josta palo levisi asuinrakennukseen ja edelleen muihin rakennuksiin. Vain hieman etäämpänä ollut riihi säilyi tuhoutumiselta. Lehtitietojen mukaan torpan asukkaat onnistuivat pelastautumaan vain päällään olleet vaatteet yllään.

Valloilleen päässyt valkea ei osoittanut hiipumisen merkkejä vaan jatkoi etenemistään itään kohti tien varressa seuraavana ollutta Kivirannan torppaa. Stenmanilta lennelleet suuret kekäleet sytyttivät Kivirannan navetan, joka paloi maan tasalle. Ehkä hälyn mukanaan tuoma lisääntynyt sammutusväki sai aikaan sen, että muut rakennukset saatiin pelastettua. Tuuli pyrki kuitenkin vielä levittämään paloa ja tulipalo uhkasi myös edempänä olleen Korpelan rakennuksia. Tuli ehti tarttua niihin useita kertoja mutta palo saatiin aina sammumaan alkuunsa.

Kesäkuinen laaja tulipalo ylitti uutiskynnyksen monissa ajan sanomalehdissä. Näkyvimmin siitä uutisoivat Sosialidemokraatti ja Satakunnan Sanomat, mutta nousipa tapaus uutiseksi aina viipurilaista Työ-lehteä myöten. Sosialidemokraatti teki aiheesta kaksikin uutista, joista jälkimmäiseen oli kerätty ensitietoja enemmän yksityiskohtia tapahtuneesta. Satakunnan Sanomat etsi syytä sattuneeseen turmaan kylän heikoista yhteyksistä ulkomaailmaan:

Tulipalo alkoi Vuoriolta puolen päivän aikaan ja eteni kovan tuulen
mukana itään melkein kivisilloille saakka. Palossa tuhoutuneet pihapiirit
ehdittiin ikuistaa tähän vuonna 1912 piirrettyyn isojaonjärjestelykarttaan,
jonka piirroksistani puhtaan version löydät Digitaaliarkistosta.
Kiikoisten kylä, jossa tuli näin armotonta hävitystään teki, on Suodenniemen kappelin syrjäseutu, johon eivät puhelimet enempää kuin muutkaan nopeat tiedonlennättäjät ulotu. Tämän tähden voitiin nytkin lähettää tieto kirkonkylään vasta tuntien perästä ja peninkulma matka kuljettua Kiikoisten kappelin puolelle jossa lähin puhelin oli. Näin ollen voi tuli verrattain lyhyessä ajassa navakan tuulen lennättämänä aiheuttaa surkuteltavia tuhojaan vähävaraisessa torppayhteiskunnassa, jossa omat sammutusvälineet ovat niukat ja sanansaanti muualle vaikea.

Sosialidemokraatti tiesi kertoa, että veden puute hidasti sammutusta. Sen mukaan paloa oli silti  lopulta sammuttamassa paitsi Kiikoisten palokunta ja 13 paloruiskua myös noin 300 sammuttajaa. Tuo väkimäärä olisi vaatinut useimpien alueella asuvan osallistumista, mutta kenties niin olikin. Lisäksi lehden mukaan paitsi pitäjän poliisi Juho Helin myös Mouhijärven nimismies Otto Wahlroos olisivat olleet ohjaamassa sammuttajien työtä. Kulkuyhteydet huomioiden ja yllälainatusta lehtijutustakin päätellen he ehkä ehtivät paikalle vasta isomman roihun jo laannuttua.

Uunin lämmittämisestä alkaneesta palosta tuli iso vahinko. Liekkien saaliiksi joutui edellä mainittujen rakennusten lisäksi suuri määrä irtainta omaisuutta. Pahiten tuhoutuneella Stenmanilla paloi suuri määrä vaatteita, lihaa ja suolaa. Palaneita navettoja asuttaneet eläimet olivat varmaan ulkona, sillä ainoat tulelle menetetyt kotieläimet olivat Stenmanin navetassa ollut vasikka ja Kivirannan navetan kana. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin. Ajan tavan mukaan suurin osa omaisuudesta oli vakuuttamatta. Pahiten kärsineellä Stenmanilla oli kuitenkin 2500 markan vakuutus, vaikkakin tuhot arvioitiin sitä summaa korkeammiksi.

Putajan palon kaltainen tulipalo lienee onneksi ollut harvinainen tapaus ainakin isonjaon jälkeisinä aikoina, kun vanhat ryhmäkylät olivat purkautuneet. Tulenkäsittely hirsirakenteisissa, tuohella vesieristetyissä ja oljilla, päreillä tai malalla katetuissa asumuksissa oli silti aina riskialtista puuhaa. Elämä palon kohteiksi joutuneissa torpissa näyttää palautuneen ennen pitkää taas normaaliksi, koska ne kaikki löytyvät vielä myöhemmiltäkin kartoilta.

Lähteet:
Suodenniemen seurakunnan rippikirja 1902-1911. Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen (SSHY) kuvatietokanta.
Eskolan ja Kiikoisten kylien isojaonjärjestelykartta vuodelta 1912, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Helsingin Sanomat ja Satakunnan Sanomat 13.6.1915.
Sosialisti ja Työ 14.6.1915.
Sosialidemokraatti ja Turun Sanomat 15.6.1915.
Sosialidemokraatti 17.6.1915.
Kaikki sanomalehdet Kansalliskirjaston Historiallisesta sanomalehtikirjastosta.

Lisää tästä tapauksesta voit lukea Alex Leppäsen kirjoituksesta Tuli on hyvä renki..., joka on julkaistu kyläkirjassa Parasta aikaa Putajassa (Putajan Ponsi ry., Putaja) vuonna 2008.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...